Kävi niin, että Kulkija kohtasi kerran pitkälle työelämässä edenneen johtajan, jonka kanssa joutui keskusteluun. Molemmat olivat juosseet urhoollisesti ja nyt he istuivat nauttimassa ravintoa kehon palautumiseksi. Johtajalla oli edessään iso tuoppi palauttavaa olutta. ”Rankka työ vaatii rankat huvit,” johtaja totesi vauhdilla alkaneesta juoksuharrastustaan, ja kuvasi miten juoksuun hän pakeni työnsä paineita. Suurta menestystä johtaja ei vielä ollut juoksussa saavuttanut, mutta tiukalla ohjelmalla ja tavoitteellisella treenillä tulosta alkaisi varmasti pian näkyä.
Kulkija näytti miettivän ja vastasi sitten: ”Härkä on tuhat kertaa ajuria vahvempi, mutta silti ajuri asettaa ikeet härän niskaan. Oletko sinä härkä vai ajuri?”
Johtaja hämmentyi, eikä osannut virkkoa mitään.
”Eikö ihminen valitse itse osansa, ja sen, mitä ei kestä, hän valitkoon pois. Mutta ihmisyyttä et voi poisvalita sen enempää kuin pystyt vapautta suorittamaan. Aamunkoitteessa, kun heräät vastahakoisesti, totea vastedes herääväsi tekemään ihmisen työtä. Ei kai ketään ole luotu vain vällyjen välissä makaamaan?”
”Anna päivittäin toimitusjohtajalle se, mikä toimitusjohtajalle kuuluu,” Kulkija virkkoi. ”Illansuussa, kun olet tehnyt työsi, ruokkinut perheesi, siistinyt kotisi, ja jos päiväsi tiimalasissa on vielä jokunen muru jäljellä. Katso silloin taivaan lintua, joka vapaana pyrähtelee, ja kysy itseltäsi, voinko nyt jo jättää härjät ja ikeet?
Sillä miten näet työelämän ram-pam-pam rytmin, mutta et tajua juoksevaksi saman sykkeen tahtiin?”
Johtaja, joka ei yleensä ikinä jäänyt sanattomaksi, katsoi Kulkijaa vakavasti ja painoi tämän sanat sydämeensä ja tutki niitä tarkkaan.
Vastaa