-
Talvella juoksen, koska siten pääsen eroon työstressistä. Se on tapani löytää yhteys itseeni ja luontoon. Se on jotain omaa kiireisen arjen keskellä, jota hallitsee toisten vuoksi tehtävät asiat. Kesällä juoksen, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Kun arjen kiire ja rakenteet on otettu pois jäljelle jää eksynyt minä, joka miettii, kuka olen ilman kaikkea urarooleja.…
-
Tajusin tänään jotain. Olen elänyt koko elämäni tavoittelematta. Urheilussa olen aina lähtenyt ”tekemään omaa hyvää suoritusta” ja katsomaan mihin se riittää. Ja onhan se johonkin riittänytkin. Viime syksynä Volokki Traililla ja tänä keväänä Karhunkierroksella en tyytynyt tekemään omaa hyvää suoritusta. Halusin pärjätä, ylittää maaliviivan tietyn ajan kuluessa. Ja epäonnistuin molemmilla kerroilla. Juoksut menivät omaan tasooni…
-
Opiskelijat kirmasivat juuri kesälaitumille lasertulostinten mustejauheelta ja siltä paremmalta painopaperilta tuoksuvien todistustensa kanssa. Kevään juoksuharjoittelu päättyi Karhunkierroksella maaliin tuloon 55 kilometrin matkalta. Rehtorin ja juoksijan elämän täyttää tyhjiö. Viimeisensä pinnistäen hän on ennen tätä kiivennyt vaaran toisensa jälkeen kalliisiin kävelysauvoihinsa tukeutuen. Tulostanut todistukset. Korjannut virheet ja tulostanut uudestaan. Kirjoittanut puheet, elänyt kevätjuhlan riemut ykkösluokkalaisten kanssa…
-
Sisältövaroitus: Tämä kirjoitus on rakkauskirje upealle polkujuoksuidolille. Jos et kestä pientä lällyä, älä jatka lukemista. Hyvinvoinnin etsiminen on ohjannut minua pois perinteisistä sosiaalisista medioista. Sen seurauksena olen löytänyt itseni viime aikoina YouTubesta. Tästä on ollut se iloinen seuraus, että olen löytänyt ultrajuoksija David Rochen, josta on tullut lyhyessä ajassa suuri idolini. Rochen elämäniloinen, vaatimaton ja…
-
Unelmointi ei ole ollut minulle tyypillistä. Koko elämäni olen pääasiassa ajautunut erilaisiin tilanteisiin ja tarttunut niissä tarjoutuneisiin mahdollisuuksiin. Tietyt asiat olen kokenut automaattisesti elämään kuuluviksi ja toteuttanut niihin liittyviä kaavoja kyseenalaistamatta. Tämä ei ole ollut lainkaan huono tapa elää elämänsä ensimmäistä puoliskoa. En ole tiennyt mitä olen halunnut, mutta elämä on tarjonnut minulle tarjottimella monia…
-
Paha olo kertoo, että on muutoksen aika Vuoden 2024 lopussa voin pahoin, olin stressaantunut ja mietin, miksi annoin itsestäni niin paljon, mutta en pitänyt itsestäni huolta. En halunnut voida pahoin ja päätin alkaa priorisoida omaa hyvinvointiani. Aluksi kyseessä oli puhtaasti fyysiseen kuntoon liittyvä projekti, mutta kokonaisvaltainen hyvinvointi, jota liikunnan lisääminen on tuonut, on antanut valtavasti…
-
Kirjoitan tätä kuunnellessani Viimeisen mohikaanin tunnusmusiikkia. Minulle se on tullut lähtemättömästi liitetyksi juoksuun YouTubesta löytyvän motivaatiopuheen kautta, jota kuuntelen lähes aina ennen juoksukilpailua. Hiljaa kasvava musiikkiteema antaa puheelle nousevan intensiteetin, jota ”I am a champion” huudot rytmittävät. Valmentaja kannustaa joukkuettaan mestaruusotteluun. Hän muistuttaa, että silloinkin kun jalat eivät enää kanna, mieli ja sydän kantavat. Rinnalla…
-
Nuoret, kuulkaas, kun setämies setämiesselittää teille. Te juoksette ihan väärin. Heittäkää roskiin Strava-segmentit ja urheilukellot, joiden orjana ravaatte, ja nauttikaa elämästänne! Ikinä ei ole liian aikaista (tai myöhäistä) alkaa nauttia elämästä ja juoksusta keskittyen enemmän siihen, miltä tuntuu, mitä näkee, kokee ja kenen kanssa. Näin meinasin aloittaa, kirjoitukseni, mutta sitten törmäsin Jason Koopin Ultracoach-palstalle kirjoittamaan…
-
Ehkä kaunein asia, mitä olen kuullut humalaisen suomalaismiehen suusta: “Sulla on salin paras kyykkytekniikka.” Joskus muinoin nuoruudessa näin saattoi ollakin, mutta pelkään miehen humalatilan aiheuttaneen pientä liioittelua. Muistelen, että tekniikkani ytimessä oli leveä haara-asento, jossa pääsin kyykkäämään reilusti jalkojen väliin. Valitettavasti pelkään hieman, että vaikka laji on vaihtunut juoksuun, on tekniikka säilynyt samana. Juoksuani on…
-
Yksi, kaksi, yksi, kaksi. Askeleeni tömähtelivät renkaiden painamiin uriin hiekkatiessä ja pitkästä aikaa löysin sopivan pidon. Hitaasti mennään kehoni viestitti, mutta eipähän ole raskastakaan, mietin. Vanhasta muistista olin laittanut kellostani suorituksen päälle, vaikka juuri tänään halusin juosta intuitiivisesti ja katsoa vain, mikä tuntuisi hyvältä. Työasiat puskivat mieleeni. Jalka nuljahteli jäisellä uran pohjalla. Hiki valui pipon…
-
Kulkija näytti miettivän ja vastasi sitten: ”Härkä on tuhat kertaa ajuria vahvempi, mutta silti ajuri asettaa ikeet härän niskaan. Oletko sinä härkä vai ajuri?” Johtaja hämmentyi, eikä osannut virkkoa mitään.
-
Juoksija, joka ei ollut tunnettu, erottui erityisyydellään huomiota herättämättömillä varusteillaan. Hän korosti, että todellinen arvo ei perustu ulkoisiin asioihin, kuten vaatteisiin tai kenkiin, vaan juoksun kokemukseen ja sisäiseen itseen. Kyselijä jäi mietteliäänä hänen ajatustensa pyörteisiin.
-
Itsenäinen jatko-osa kirjoitukselle Kaikki paitsi juokseminen on turhaa https://vaistonvara.com/2026/01/04/kaikki-paitsi-juokseminen/ Varoitus: tämä kirjoitus sisältää paljon keittiopsykologista analyysiä. Serebraalisesta keholliseen, Descartesista David Gogginsiin Juoksijalle, pahimmillaan tai parhaimmillaan, kaikki paitsi juokseminen on turhaa. Intohimostaan ihminen sitten tekee itselleen kahleen ja tuntee olevansa vapaa vain, kun saa olla intohimonsa orja. Tässä on myös se syy, miksi minäkin kirjoitan juoksemisesta.…
-
Ennen kuin huomaatkaan identiteettisi on muuttunut juoksijaksi ja sitten polkujuoksijaksi ja kun tiketti on vetämässä huomaat, että omassa mielessäsi olet jo muuttunut polku-ultrien mieheksi, olkoonkin, että varsinainen juoksu on vielä kokonaan tekemättä.
J. Pahajoki / Vaiston varassa