Kävi kerran niin, että lähtöviivalle asettui juoksija. Hän ei ollut kuten muut juoksijat, sillä kukaan ei tuntenut häntä. Eikä juoksijalla ollut Stravaa, Instagram-tiliä eikä YouTube-kanavaa. Silti hänet pantiin merkille, sillä vaikka hänen olemuksessaan ei ollut mitään kovin poikkeavaa, ne joilla oli kyky nähdä, erottivat hänessä jotain erityistä.
”Minä olen vain kulkija elämän sivupoluilla”, hän virkkoi, ja sillä nimellä häntä alettiin kutsua.
Kulkijan varusteet olivat mitäänsanomattoman harmaat ja värikkään joukon keskellä hän erottui muista. Kerran eräs toinen juoksija kysyi Kulkijalta, miksi tämä juoksi ryysyissä, eikö tämä tykännyt piristää itseään kivoilla urheiluvaatteilla tai halunnut uusia teknisiä juoksukenkiä, ne kun auttoivat kasvattamaan nopeuttakin.
”Joka päivä vaatekappaleeni muotoutuvat enemmän kaltaisikseni, kunnes lopulta luopua niistä on luopua osasta itseään. Piristyminen on toki miellyttävä tunne, mutta antaisinko mieleni heilahdella laidasta toiseen vaateparteni mukana?
Mitään todella tärkeää ei voi ihminen ostaa. Juoksulle tärkeä vaihtotalous on hien, hengityksen, ajan ja askelien vaihtotaloutta. Vähänpä arvoa minulle on, jos vaihdan ainoaa todellista valuuttaa elämäni tiimalasista jalkineisiin tahi ihokkaaseen, joita en oikeastaan tarvitse.
Nopeus on tavoiteltava arvo. Mutta voitko todella ylpeillä hyvästä, joka ei ole sinun omaasi laisinkaan? Jos hepo kerskuen sanoisi: olen uljas, olisi se siedettävää. Jos sinä kerskut uljaasta hevosestasi, tai kenkien lisäämästä vauhdistasi, mitä hienoa siinä on? Sillä sinä ylpeilet hevosen, tai kenkien ominaisuuksista, jotka eivät ole sinun omiasi laisinkaan.
Minä juoksen hitaampaa, jos on valtavan kuuma tai kylmä, jos maasto on raskas tai kun keli on kovin liukas. Yhtä lailla juoksen eri kengissä eri vauhtia. Onko minun uskominen, että arvoni on kiinni vauhdista, jonka määräävät kenkäni, helle, pakkanen tai maasto? Ei! Mikä on todellista on juoksuni; mikä on ulkokohtaista – kaikki muu.
Onhan toki esineen luoma ilo todellinen asia, mutta kaikesta mikä ilahduttaa mieltä, muista lausua minkälaatuista se todella on. Olen tähän esineeseen mielistynyt, mutta jos se särkyy, ei silti mieleni järky. Osta siis hyvät kengät ja sen jälkeen juokse niillä.” Kaiken tämän lausui Juoksija ja vaikeni sitten.
Ja kysyjä ei enää virkkonut mitään, vaan meni hiljaa pois, mutta hän ei saanut Juoksijan sanoja mielestään.
Vastaa