Yksi, kaksi, yksi, kaksi. Askeleeni tömähtelivät renkaiden painamiin uriin hiekkatiessä ja pitkästä aikaa löysin sopivan pidon. Hitaasti mennään kehoni viestitti, mutta eipähän ole raskastakaan, mietin. Vanhasta muistista olin laittanut kellostani suorituksen päälle, vaikka juuri tänään halusin juosta intuitiivisesti ja katsoa vain, mikä tuntuisi hyvältä.
Työasiat puskivat mieleeni. Jalka nuljahteli jäisellä uran pohjalla. Hiki valui pipon alta, ja tunsin paitani kostuvan, vaikka koitin avata takkia. Olin lukenut juoksemisen filosofiaa aamuyöhön, mutta kirjoittajan maalailema hyvä olo, yhteys itseen ja maailmaan sekä kiitollisuus loistivat toistaiseksi poissaolollaan. Missä se mielen kirkkaus nyt on, antakaa se tänne, perkele!
Lähestyin risteystä, jonka kohdalla pitäisi tehdä lopullinen valinta päivän reitistä, suoraan kotiin, metsään, mihin? Jotain oli kuitenkin tapahtunut jossakin kolmen vartin kohdilla. Kehoni oli asettunut rytmiin ja alkoi näyttää siltä, että mielenikin asettuisi. Ennen risteystä suunta oli jo varma: Tyyrinvirralle, ja vasta sitten kotiin.
Etenen tasaista vauhtia lumisella asfaltilla kohti viimeistä mutkaa. Valitettavasti saan huomata, että edellisestä juoksulenkistä tällä pätkällä on aikaa ja muisti on tehnyt tepposet. Edessäni ei olekaan odottamani virta, vaan loppumattomalta näyttävä suora. No, mitä siitä, askelia riittää tänään, tuumin filosofisesti. Annan jalkojen takoa lumen peittämää asfalttia. Koveneva tuuli viilentää jo selkää ja alan arvostaa lämmintä merinovillaa ylläni.
Paluumatkan katkaisee puhelinmyyjä. Kun puhelu loppuu, päätän ottaa menetetyn vauhdin takaisin, ja kiihdytän tahtia. Nyt mennään kotiin päin! Suurimmat menohaluni karisevat kuitenkin parin kilometrin jälkeen ja asetun taas tasaiseen rytmiin. Askel, askel, askel, askel. Hakkuuaukean kohdalla takatuuli kääntyy sivulle ja heittää lunta naamalle. Anna tulla, pistä kaikki mitä pystyt. Tällä matkalla mikään ei pysäytä minua enää.
Kun saavun pihaan seikkailee mieleni jo kuumassa suihkussa. Sangen hikiset vaatteet kuivamaan, pullojen huuhtelu liivistä. Kuutisentoista kilometriä tampattua lunta on rauhoittanut kehon ja mielen, kun astun höyryävän vesisuihkun alle.
Vastaa