Vuoden 2026 juoksukausi on taputeltu valmiiksi viikko sitten Kolilla. Syksyn pimeys ja aukeavat juoksutapahtumien ilmoittautumiset tekevät tästä hyvän hetken unelmoida. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla unelmia. Juoksijalla ne ovat varmaan juoksu-unelmia. Juoksu-unelmat ovat siitä helppo unelmien kategoria, että sisäistetyt käsityksemme unelmista ohjaavat etsimättä helposti tietynlaisiin unelmiin. Juoksu-unelmat ovat myös hyvin vaikea kategoria, koska sisäistetyt käsityksemme ohjaavat unelmointia kapeisiin uomiin.
Juoksu on minulle se yksi elämän osa-alue, jossa otan ajan ja tilan itselleni ja sille, mitä minä haluan. On tietysti etuoikeutettua, että voi tehdä niin: laatia juoksukalenterin vuodelle, ostaa liput, varata hotellit tai mökit, ottaa vapaata ja matkustaa kisoihin. Juoksu on kuitenkin se yksi elämän osa-alue, jolla en kyseenalaista tätä vapautta. Juoksu on vain minun aikaani ja tapahtuu omilla ehdoillani. Sekin on jotain, joka on joskus ollut vain unelma.
Unelmat eivät ole sama asia kuin tavoitteet. Tiedän, että tavoitteeni on tulevana vuonna juosta samat kisat kuin tänä vuonna, mutta paremmin. Haluan kehittää juoksutekniikkaa, vauhtia ja kestävyyttä. Ei kuulosta kovin suurilta unelmilta. Juoksu-unelmat ovat siitä vaikea kategoria, että helposti unelmointi ajautuu numerounelmointiin: sykkeet, tahdit, maaliintuloajat ja niihin kohdistuvat parannukset. Ne eivät ole oikeita unelmia, sillä numerot ovat aina vain mittareita matkalla.
Mitä ovat siis oikeat unelmani? Alla koitan tavoittaa jotain unelmistani. Tiedän, että jos elämä suo, ne toteutuvat. Jos eivät tulevana vuonna, niin joskus.
Karhunkierro 55 km, Ruka, Kuusamo 28.5.-29.5.2027
”Olemme juosseet jo tunteja. Kulmakkovaara on jäänyt taakse ja saavumme Kitkajoelle. Sille perhanan ryttyytyspätkälle. Täytän nopeasti juomapulloni joesta, otan geeliä ja suorastaan rynnistän kivikon kimppuun. Alamäet, jotka olen jättänyt taakseni eivät vielä tunnu missään. Kivutut vaarat eivät vielä tunnu missään. Aurinko on laskemassa johonkin vaarojen taake, mutta keväthämyssä näkee juosta. Juoksemaan tänne on tultu ja kenkä on syönnillään. Nyt otetaan miehestä mittaa.”
Kuusamossa edellisen vuoden kivuliaat kokemukset sulatetaan ja valetaan uusiksi. Takana on hyvä harjoitusjakso ja jaloissa on uutta nopeutta, joka auttaa jaksamaan nopeammin ja pidemmälle. Ehkä maalissa katsomassa ovat myös lapseni? Ehkä saan kannustaa veljeni perusmatkan maaliin? Elämä voi yllättää, joskus myös positiiviesti!
Volokki Trail 30 km, Jyrkkä, Sonkajärvi 31.7.2027
”Olen juossut täällä kahdesti. Kahdesti unelmani on murskattu. Tänä vuonna kaikki on toisin. Tunnen maaston, juoksustrategiani on lyömätön ja tällä kertaa olen oikeasti valmistautunut kohtaamaan Holinmäen kaikki nousut ja laskut. Juoksuolosuhteet eivät pääse yllättämään minua, sillä olen valmistautunut kaikkeen. Kun syöksyn alas Holinmäen viimeistä jyrkkää laskua, tiedän, että pääsen nauttimaan metsäteiden ja pitkospuiden vauhdista. Salmisenkankaan tekniset maastotkaan eivät voi pidätellä minua.
Kun rallattelen viimeisiä satoja metrejä esteetöntä pitkosta Jyrkänkosken kuohu korvissani kyyneelet virtaavat poskille ja sekoittuvat hikipisaroihin. Juoksu ei ole ikinä tuntunut näin pahalta ja samalla näin hyvältä. Murskaan viimein aikatavoitteeni, mutta numerot ovat jo menettäneet merkityksensä. Täällä olen kotonani ja tunnen olevani voittaja, vaikka voittaja on saapunut maaliin jo puolitoista tuntia aikaisemmin”
Volokki Trail on kotikisa ja siinä mielessä vuoden päätavoite. Tiedän, että vuonna 2028 haluan päästä valloittamaan 60 km matkan, joten Karhunkierrokselta katse kääntyy tähän pippuriseen, kasvavaan polkujuoksukarkeloon Sonkajärven Jyrkällä. Volokki haastaa matkallaan: lyhyt matka vaatii vauhtikestävyyttä. Se on vuoden päähaaste.
Vaarojen Extreme 65 km, Koli, Lieksa 2.10.2027
”Juoksen alas vaaran rinnettä. Tiedän, että tässä vaiheessa kaikki on vielä helppoa ja pidättelen itseäni, mutta vain hieman. Minut on kerran lyöty lähes polvilleni. Jotain masokismia löytyy siitä, että en malta odottaa, päästäkseni ottelemaan uudestaan Eteläpään mahtavan vastuksen kanssa. Kymmenet tunnit salilla vuoden mittaan. Harjoitusjuoksut Etelä-Konneveden kansallispuiston kivikkoisilla vuorilla. Mikään ei vedä vertoja sinulle, mutta tällä kertaa olen valmiimpi. Minä tulen, minä tulen, kenkieni rytmi hakkaa kevyesti mutaista vaaran rinnettä. Totisesti, minä tulen!
Ihmisen unelma on kokea jotain suurta. Vaarojen Extreme on suurta isolla S-kirjaimella. Ja sitten, kun elämää suurempi muuttuu tavoitettavan kokoiseksi, tietää, että on aika unelmoida uutta ja suurempaa. En malta päästä unelmoimaan vuodelle 2028…
Rautalampi, ihan tavallinen päivä AD 2027
”Tuosta se s*****n metäskone jyräsi kaiken matalaksi viime vuonna. Luonto parantaa näköjään hiljalleen itseään. Enää ei satu niin kovasti sieluun juosta täällä. Rankka työpäivä takana, onpa hyvä olla ulkona, matkalla itseni kanssa. Matkalla luonnossa. Kas, tuolla tikka hakkaa keloa. Piirtääpä aurinko naavat nätisti esiin rinteessä. Ja onpas mustikankukkia paljon tänä vuonna. Jokohan punkkeja pitää alkaa varoa? Ajatukset juoksevat jalkojen seuratessa vaiston varassa tuttua polkua. Ehkä olen onnellinen. Ehkä elämä on taas yrittänyt tyrkätä minua kumoon, mutta onnistunut vain tilapäisesti horjauttamaan. Ja matka jatkuu.”
Pidätän oikeuden unelmoida suuremmin, pienemmin tai eri tavalla, jos siltä alkaa tuntua.
Vastaa