Juoksun filosofia
-
Kirjoitan tätä kuunnellessani Viimeisen mohikaanin tunnusmusiikkia. Minulle se on tullut lähtemättömästi liitetyksi juoksuun YouTubesta löytyvän motivaatiopuheen kautta, jota kuuntelen lähes aina ennen juoksukilpailua. Hiljaa kasvava musiikkiteema antaa puheelle nousevan intensiteetin, jota ”I am a champion” huudot rytmittävät. Valmentaja kannustaa joukkuettaan mestaruusotteluun. Hän muistuttaa, että silloinkin kun jalat eivät enää kanna, mieli ja sydän kantavat. Rinnalla…
-
Nuoret, kuulkaas, kun setämies setämiesselittää teille. Te juoksette ihan väärin. Heittäkää roskiin Strava-segmentit ja urheilukellot, joiden orjana ravaatte, ja nauttikaa elämästänne! Ikinä ei ole liian aikaista (tai myöhäistä) alkaa nauttia elämästä ja juoksusta keskittyen enemmän siihen, miltä tuntuu, mitä näkee, kokee ja kenen kanssa. Näin meinasin aloittaa, kirjoitukseni, mutta sitten törmäsin Jason Koopin Ultracoach-palstalle kirjoittamaan…
-
Kulkija näytti miettivän ja vastasi sitten: ”Härkä on tuhat kertaa ajuria vahvempi, mutta silti ajuri asettaa ikeet härän niskaan. Oletko sinä härkä vai ajuri?” Johtaja hämmentyi, eikä osannut virkkoa mitään.
-
Itsenäinen jatko-osa kirjoitukselle Kaikki paitsi juokseminen on turhaa https://vaistonvara.com/2026/01/04/kaikki-paitsi-juokseminen/ Varoitus: tämä kirjoitus sisältää paljon keittiopsykologista analyysiä. Serebraalisesta keholliseen, Descartesista David Gogginsiin Juoksijalle, pahimmillaan tai parhaimmillaan, kaikki paitsi juokseminen on turhaa. Intohimostaan ihminen sitten tekee itselleen kahleen ja tuntee olevansa vapaa vain, kun saa olla intohimonsa orja. Tässä on myös se syy, miksi minäkin kirjoitan juoksemisesta.…
-
Ennen kuin huomaatkaan identiteettisi on muuttunut juoksijaksi ja sitten polkujuoksijaksi ja kun tiketti on vetämässä huomaat, että omassa mielessäsi olet jo muuttunut polku-ultrien mieheksi, olkoonkin, että varsinainen juoksu on vielä kokonaan tekemättä.